30. heinäkuuta 2015

Loppuneet: Heinäkuu


Ihan vielä ei kuukausi vaihdu, mutta laitetaan tämä silti jo julkaisuun, mitään ei enää tässä parissa päivässä ehdi loppua. Heinäkuu hujahti ohi nopeasti reissailun merkeissä ja se mahdollistikin näin suuren loppuneiden saldon. Matkoille otin tarkoituksella vajaita purkkeja, jotta minun olisi pakko käyttää ne loppuun ilman kaapissa odottelevien uusien tuotteiden houkutusta. Siksi taas kerran loppuun kulunut kosmetiikka onkin hyvin peruslaatuista, päivittäisessä käytössä olevaa tavaraa. Tässä kuussa poikkeuksellisesti hyvin paljon tuoksujakin kului viimeiseen pisaraan.


L'Oreal Matt & Messy Salt Water Spray
Eka kokeilemani suolavesisuihke. Märkiin hiuksiin suihkun jälkeen suihkuteltuna helpoin beachy-look ikinä. Tymäkän tuoksuinen ja pullo hankalan muotoinen naisten pieniin käsiin, joten en ostaisi toista. Tykkään enemmän miedomman tuoksuisesta Herbinan suihkeesta.

Oriflame HairX Anti-Dandruff Scalp Treatment
Käytin hiuspohjan kosteutukseen rasvoittumisen ja kutinan vähentämiseksi, koska epäilin hiusten nopean rasvoittumisen ja pään kutinan johtuvan kuivuudesta. Hilsettä minulla ei ole, joten en tiedä vaikuttiko siihen, mutta päänahka oli selkeästi kosteutetumpi, eikä kutissut. Tämä vanha oli hyvin geelimäistä ja kuivui joskus klönteikisi hiuksiin. Otin käyttöön heti perään uudistetun version, joka on vesimäistä ja selkeästi paremmin päähän levittyvää.

L'Oreal Elvital Extraordinary Oil
Viimeinkin se loppui, hiusöljyt ja -seerumit on kyllä aina ikuisuustuotteita. Tästä tykkäsin aamuisin hiusten latvojen siloittamiseen. Tuoksuu hyvältä, ei takuta latvoja tai muutenkaan tee hiuksista lähmäisiä. Voisin ostaa lisääkin, mutta en ainakaan vielä, koska sain Oriflamelta sen Eleon ja haluaisin myös ostaa sitä Richin hiusöljyä, josta käytin näytteen.

Oriflame HairX Pure Balance Dry Shampoo
Ei oikein tehnyt hiuksissani mitään, pikkuisen vei rasvaisuutta pois, mutta oikein likaisissa hiuksissa sama kuin ei laittaisi ollenkaan. Ei jätä valkoista hiuksiin, kuten ei se Volume Boost versiokaan. Tuoksu perinteisen sitruunainen, mistä en lainkaan pidä.


L'Occitane Verbena Shower Gel
Viimeistä vietiin Verbena-minisetin tuotteissa. Neljä tuotetta tätä ennen käytettyäni inhoan tätä tuoksua ja käytin suihkugeelin käsisaippuana, koska en vain siedä sitä. Pullosta haisteltuna raikkaan sitruksinen tuoksu, mutta käytössä jokainen näistä muuttui tajuttoman muovisen ja pistävän tuoksuiseksi.

I Love... Lemons & Limes Bubble Bath & Shower Creme
Lopultakin viimeinen I Love... matkakoko käytetty. Tämä oli tuoksuista se vähiten suosikkini, mutta muuten ihan toimivaa. Teollinen makea limen tuoksu vaan ei oikein iske.

Anovia Head Candy Respect and Protect Colour Shampoo
Tuoksuu taivaallisen karkkimaiselta tutti frutilta, mutta pesutehot eivät riitä hiuksiini. Tyvi jää likaiseksi.

Oriflame Feminelle Deodorising Cleansing Intimate Gel
Voimakkain Oriflamen intiimipesuvalikoimasta ja oli jo vähän liiankin voimakas. Kuivatti aika lailla, joten jatkossa taidan pysytellä noissa miedommissa. Ainakin jokapäiväiseen pesuun liian tehokas.

Oriflame Nature Secrets Colour Care Hair Mask Almond & Strawberry
Ihan huippukamaa. Näyttää ja tuoksuu mansikkajogurtilta ja tekee hiuksista unelmanpehmeät, takuttomat ja hyväntuoksuiset. Toinen on odottamassa ja taidan tilata lisääkin. Koko tämä Almond & Strawberry sarja on aivan loistava, shampoo ja hoitoainekin ovat HG kamaa ja vielä edullisiakin.


Oriflame Activelle Pure Care Anti-Perspirant Deodorant Cream
Voidedödö, jota käytin lähinnä liikunnan aikana eli salilla ja lenkillä. En oikein tykännyt sitruksisen yltiökukkaisesta tuoksusta, mutta esti kainalohikoilun, vaikka muuten saattoi lenkin jälkeen ollakin hiestä märkä. Hyvä dödö, jos vain saisi toisen tuoksuisena.

Dove Anti-Transpirant Deodorant - Original
Miedon puuterisen tuoksuinen perustavaakin perustavampilaatuinen dödö. Kyllä tuon käytti, muttei herättänyt mitään mielipiteitä. Ei hajuakaan mitä tuo Anti-Transpirant tarkoittaa.

Hawaiian Tropic Lime Colada Body Butter
Vartalovoiksi hyvin ohutta koostumukseltaan, vastasi ihan normaalia kosteusvoidetta. Kosteutustehoiltaan kuitenkin loistava ja imeytyy nopeasti tahmaamatta. Tuoksuu voimakkaasti ja ihana limen ja kookoksen tuoksu jää iholle pitkäksi aikaa. Oikein kesäinen tuote ja tykkään purkin ulkonäöstäkin.


Oriflame True Perfection Perfecting Day Moisturiser
Tykkäsin käyttää talvella, mutta näin kesällä koin päivävoiteen vähän liian paksuksi ja sellaiseksi tunkkaiseksi. Kosteutti kuitenkin hyvin ja ei rullannut tai lisännyt ihon kiiltelyä. Enemmänkin talvituotteita nämä True Perfectionit ja kesäksi jotain kevyempää tilalle.

Oriflame Essentials Hydrating Face Mask
Nätin näköistä vaaleanpunaista geeliä. Loistava kosteuttava naamio, joka joskus liian ohuesti levitettynä ehti imeytyä kokonaan ennen naamion vaikutusajan loppumista. Talvella kun iho oli kuivempi, kihelmöi hieman etenkin poskilla ja nenällä. Tuoksui huumaavan hyvältä, makealta raikkaalta vesimelonilta. Harmi kun oli rajoitettu erä.

Freeman Facial Refining Cleanser Pear
Ikuisuustuote tai ainakin tuntui siltä. Iso tuubi kestää lähes loputtomalta tuntuvan ajan, koska herneen kokoinen määrä riittää kerralla. Tuoksui hyvältä ja toimi hyvin etenkin kasvoharjan kanssa, mutta nopeasti tuotteisiin kyllästyvänä en jaksa toista näin riittoisaa käyttää. Jos kuitenkin haluat edullisen ja pitkäkestoisen tuotteen, kannattaa tsekata Freeman.


So...? Kiss Me EDT
Matkakokoista tuoksua olen hautonut kokoelmissa vuosikausia. Käytin So...? dödöjä ja tuoksuja koko yläasteen ajan. Muistan kuinka Kiss Me oli suosikkini. Nyt se tuo mieleen vain ikävät muistot elämäni kauheimmista vuosista, joten se sai kokea loppunsa julmasti vessatuoksuna, jotta saan sen pois silmistä ja mielestä. Oli muutenkin aika tymäkkää tavaraa, miten ikinä olenkaan tykännyt tuollaisesta...

Pollux Strawberry Roan 
Heheehee sarjassamme noloja tuoksuja osa 545345. Olin kersana Pollux hevoskerhossa ja siitä tuli tuo, hevosmaisesti nimetty hevosen värin nimellä, onko tuo nyt sitten rautiaanpäistärikkö? Tuoksui mansikalta ja tykkäsin siitä pienenä, mutta tuo suihkutusjuttu oli alusta asti rikki, joten en käyttänyt sitä. Nyt kaadoin sen tyhjään tuoksudiffuuseriin.

Body Fantasies Signature Raspberry Body Spray
Käyttelen body mistejä kotona vapaapäivinä, koska ne eivät kestä iholla oikeastaan tuntia pidempään, joten niitä on turha ihmisten ilmoille laittaa. Ja kotonakin on kiva tuoksua hyvältä. Tästä en kauheasti tykännyt, paitsi aluksi, mutta sitten kyllästyin. Vadelmatuoksuksi se oli aikamoisen makea.

Oriflame Nature Secrets Body Mist Lavender & Fig
Toinen käyttämäni pullo ja en vieläkään oikein kyllästy tuoksuun. Suihkuttelin tuota suihkun jälkeen iholle ja myös huonetuoksuna lakanoihin ja ilmaan silloin kun alakerran juopon tupakan, viinan ja öh... eritteiden lemu tunkeutuu asuntooni lattian läpi. Peitti sen löyhkän loistavasti. Nyt en hetkeen osta uutta, koska tuon takia muut body mistit jäävät paitsioon hyllyyn pölyttymään.

28. heinäkuuta 2015

Vinkkejä raskaille luomille, osa 1

Teininä koin meikkauksen opettelun hyvin vaikeaksi, koska luomeni ovat raskaat eli ns. hooded eyes. Lähes poikkeuksetta kuvallisissa meikkiohjeissa, aikana ennen Youtubea, käytettiin usein upeita avarakatseisia malleja. Tietenkään teiniminä ei onnistunut luomaan samanlaisia meikkejä aivan erimallisiin silmiini ja muistan märehtineeni sitä monena iltana ennen nukahtamista. Ja en meikannutkaan oikeastaan kuin vasta 18 –vuotiaana. Käänteen tekevä hetki oli, kun kävin ammattilaisen meikattavana ja hänen avullaan opin, kuinka raskasluomiset silmät meikataan. 

On raskaissa luomissa tosin hyviäkin puolia, kuten kosmetologi sanoi. Niihin saa luomelle taiteilla melkein mitä tahansa, arkimeikiksi hyvin värikkäitä ja voimakkaita meikkejäkin, koska luomen huppu peittää varsinaisen luomen, jolloin liikkuvalla luomella olevat meikit näkyvät vain kun silmiä räpäyttää. Meikissäni hän esimerkiksi käytti liikkuvalla luomella tummaa sinistä, joka välkkyi sieltä nätisti, vaikka meikki muuten oli ruskea.


Etenkin nuoremmissa blogin lukijoissa voi olla sellaisia, jotka kamppailevat samojen ongelmien kanssa kuin minä teininä, joten päätin tehdä pikkuisen juttusarjan vinkeistä raskaille luomille. Asioita, joita olen oppinut kantapään kauttakin joskus. Vinkit ovat hyvin yksinkertaisia ja kokeneille meikkaajille jo tuttuja, sarja on suunnattu juurikin aloittelijoille. Kaikkia en samaan postaukseen tunge, koska siitä tulisi aivan liian pitkä, joten ensimmäisessä osassa katsotaan vähän luomivärin häivytyssuuntaa. Yllä olevassa kuvassa vasemmalla puolella oleva silmä on tehty "oikein" ja oikealla puolella oleva "väärin".

En kuitenkaan väitä näitä vinkkejä absoluuttisiksi totuuksiksi, koska jokaisen silmät ovat erilaiset ja jokainen meikkaa ne eri tavalla. Ja meikkiin ei muutenkaan ole tiukkoja sääntöjä, mutta vinkeistäni voi olla apua joillekin.


Mitä silmämeikissä sitten on väärin? Häivytyksen suunta. Oikein tehdyssä silmässä häivytys nousee ylöspäin, eikä laske ripsilinjan alapuolelle. Väärin tehdyssä silmässä häivytys on levinnyt liian alas ja silloin se vetää silmän ilmettäkin alaspäin. Raskaat luomet näyttävät yleensä väsyneiltä jo valmiiksi hupun takia, joten ripsilinjan alapuolelle menevä luomiväri vetää ilmettä entisestään masentuneemmaksi. Kun taas oikein tehty silmä ”nostaa” silmää ylöspäin, koska väri suuntautuu ylös.


Tässä on vielä molemmat meikit hieman erottuvammin. Meikki on tehty Isadoran Matte Chocolates – paletilla ja on ulkonurkan eroavaisuuksia lukuun ottamatta mahdollisimman samanlainen.

Miten estää virhe?



Virheen voi estää yksinkertaisesti sillä, että kuvittelee nenästä kulmakarvaan menevän viivan, siihen voi vaikka asettaa siveltimen, jos muuten hahmottaminen on hankalaa. Sitten vain huolehtii, ettei lisää luomiväriä sen linjan alapuolelle.

Teippiä voi myös liimata silmäkulmaan, mutta se on vähän kyseenalainen keino, koska vaikka sen miten varovasti yrittäisi ottaa pois, se aina venyttää ihoa jonkin verran. Teipin luoma raja on myös hyvin terävä ja joutuisit silti teipin poistamisen jälkeen häivyttelemään rajan. Teipin sijaan monet käyttävät sivellintä yllä olevan kuvan tavoin ja pitävät luomiväriä lisätessä siveltimen siinä, jolloin väri ei leviä siveltimen alle ja rajastakin tulee pehmeämpi.


Toinen keino estää värin karkaaminen liian alas, on häivytyssuunnan vaihtaminen. Yleensä meikatessa ihmiset häivyttävät joko pelkästään pyyhkäisemällä siveltimellä ylhäältä alas tai sitten sillä windshield wiper motionilla eli miten sen nyt sanoisi… Pyyhkimällä siveltimellä edestakaisin niin kuin tuulilasinpyyhkimet tekevät. Mutta raskailla luomilla häivytys kannattaa tehdä vain alhaalta ylös. Silloin väri ei leviä liian alas ja toisekseen häivytystapa nostaa väriä enemmän ylöspäin hupun päälle, joten se avartaa katsetta lisää. Tuota hupun päälle häivytystä katsotaan enemmän seuraavassa osassa.

Miten korjata virhe?

Jos vahinko on jo tapahtunut, on siihen pari keinoa korjaamiseksi. Tai ne kaksi voi myös yhdistää. Kannattaa tehdä silmämeikki ensin ja meikkipohja vasta sitten, jolloin korjatessa ei tuhoa vaivalla tehtyä meikkipohjaa.


1. Kasta pumpulipuikko meikinpoistoaineeseen ja kevyesti pyyhi sillä ylimääräinen luomiväri pois.

2. Jäljelle jää hyvin kova raja.

3. Ota peiteaine ja levitä sitä rajan alapuolelle. Hyvin peittokykyisen peiteaineen avulla voi myös skipata tuon pumpulipuikkovaiheen. Silloin peiteainesiveltimeen otetaan hieman peiteainetta ja siistitään sillä silmäkulma suoraan. Omalla kohdallani en siitä pidä, koska silloin meikkikerroksia kasautuu useita ja ne leviävät helpommin päivän mittaan rasvaisella ihollani, paljastaen samalla sen peiteaineen alla olevan luomivärin.

4. Kun peiteaine on tasoitettu ja puuteroitu, ota vielä ohut luomivärisivellin ja siihen ihan vähän samaa, tai astetta vaaleampaa samansävyistä, luomiväriä. Häivyttele sitten raja pehmeämmäksi.


Ja näin vahinko on korjattu.

Onko sarja teidän mielestänne hyödyllinen? Sanokaa myös, jos jokin juttu askarruttaa erityisesti, niin voin katsoa jos siihen olisi jokin ratkaisu.

26. heinäkuuta 2015

The Liebster Award

Sain alkuviikolla Riikka Amalia-blogin Riikalta The Liebster Award -haasteen ja tässäpä vastaukseni siihen.


Haasteen/tunnustuksen tarkoituksena on tuoda pieniä (0-1000) blogeja esille. Haasteessa vastataan haastajan keksimään 11 kysymykseen ja haastettu laittaa haasteen 11 bloggaajalle eteenpäin uusien 11 kysymysten kera.

Riikan antamat kysymykset:

1. Mitä kuuluu, kuinka on kesä mennyt? :)
Oikein hyvin, ainoastaan sää on ollut vähän kylmä, mutta ehkä se tästä vielä lämpenee. Alkukesästä oli paljon tapahtumia, joissa kävin ja nyt loppukesä otetaan vähän rauhallisemmin. Elokuun lopulla on kuitenkin vielä yksi tapahtuma, johon aion mennä.

2. Mikä olet ammatiltasi tai mitä opiskelet? :)
Olen yo-merkonomi suuntautuen asiakaspalveluun ja myyntiin, mutta aika paljon me opeteltiin myös taloushallinnon asioita. Enemmän kuitenkin tykkään noista kaupan alan hommista, enkä niinkään toimistojutuista.

3. Maaseutu vs. Kaupunki?
Pakko sanoa kaupunki, asuin maalla 20 vuotta elämästäni ja onhan siellä rauhallista ja niin edelleen, mutta näin autottomana ja kortittomana kyllä voiton vie se, että kaupungissa kaikki työt, kaupat ja palvelut on lähellä ja on tapahtumiakin useammin kuin kerran vuodessa. Ja ylipäätään enemmän elämää, ihmisiä ja mahdollisuudet harrastaa eri asioita. Ehkä joskus vanhempana mielipiteeni voi muuttua, mutta lähitulevaisuudessa ainakin uskoisin viihtyväni kaupungissa.

4. Mitä kosmetiikkatuotetta ilman et voisi elää?
Tuo olikin paha. Kyllähän elämä sujuu tarvittaessa ilman mitään kosmetiikkaa, ei siihen kuolisi, mutta noin yleisen hygienian kannalta joku shampoo tai suihkugeeli ja deodorantti on aika kovia juttuja. Jos rajataan tuo meikkeihin niin ilman ripsiväriä en ehkä olisi. Mutta kuljin jopa Turussakin ilman meikkiä pariin otteeseen, joten meikki ei ole välttämätöntä minulle.

5. Mikä tekee bloggaajasta hyvän?
Mitä tässä itse olen bloggaamisvuosien aikana huomannut ja oppinut itsekin kantapään kautta niin bloggaajasta tekee hyvän se, että hän tuo blogiinsa esiin myös omaa persoonaansa. Tuotteista robottimaisen kylmästi kertova tuskin tulee menestymään. Minut itsenikin yllätti, että lukijat haluavat tietää tuotteiden lisäksi paljon myös minusta itsestäni, vaikka kuvittelin olevani sen verran tylsä ihminen, ettei ketään kiinnosta. Toki sitten myös blogin kuvien ja tekstin laatu vaikuttaa. Ei tarvitse olla täydellistä tekstiä, omassa tekstissänikin on varmaan miljoona pilkkuvirhettä, mutta kunhan on sellaista sujuvasti luettavaa ja jonkinlaisen rakenteen omaavaa, ettei vain lauseita siellä täällä.

Eli lyhyesti: pitää laittaa myös itsensä peliin.

6. Milloin perustit blogisi?
Bloggeriin vuonna 2012, mutta sitä ennen se oli toisella alustalla 2011 alusta lähtien. Ekat postaukset olen kuitenkin palauttanut luonnoksiin, koska ne oli aika noloja... Bloggerista olen kuitenkin tykännyt ja tässä blogi varmaan tulee pysymäänkin, koska tykkään bloggerista, eikä portaaleihin tai vastaaviin liittyminen kiinnosta.

7. Oletko tehnyt tai ajatellut tekeväsi videoita?
Olen tehnyt, mutta se meni pilalle kun pistin väärän kuvasuhteen ja nyt pitäisi kuvata se joskus uudelleen kun ehtisi. Kyse on siis siitä meikkikokoelmavideosta. Ongelmia aiheuttaa vain kamera, joka on ihan tavallinen järkkäri ja se tarkentaa vain kerran ennen videon aloittamista, joten kaiken kuvattavan tulee pysyä siinä tarkennuspisteessä. Ja se kuvaa vain 5 minuuttia kerrallaan. Pitäisi ostaa oikein videokamera, niin voisi kuvailla enemmänkin. Puhelimella saisin 4K videota, mutta vanha tietokoneeni ei käsittele sitä formaattia, joten en saisi editoitua. Videoiden tekeminen on oikeasti tosi vaikeaa! Propsit teille, jotka niitä jaksatte tehdä.

8. Mainitse jokin lempi blogeistasi.
Niitä näkyy tuolla sivupalkissa, sekin lista tosin pitäisi päivittää kun luettavaksi on tullut paljon uusia hyviä blogeja ja en tiedä muutenkaan, mikä sitä listaa vaivaa kun se ei oikein päivity. Mahdotonta kuitenkin valita vain yhtä blogia.

9. Urban Decay vs MAC
Ei ole kokemusta vielä kummastakaan, mutta sanoisin silti, että MAC. Koen merkin tuotteet ehkä aavistuksen monipuolisempana ja kiinnostavampana. Urban Decaylta en ole oikeastaan ikinä halunnut mitään, paitsi kokeilla sitä luomivärinpohjustajaa.

10. Kuinka paljon käytät aikaa laittautumiseen arkiaamuisin?
Yleensä varaan siihen sellaisen puoli tuntia, mutta se usein supistuu 15-20 minuuttiin, koska torkku. Nukkuminen on liian kivaa ja torkkunapit pitäisi kieltää lailla. :D

11. Entäs juhliin?
Riippuen aikataulusta, mutta ihanne olisi varmaan tunti meikkiin ja tunti vaatteisiin+hiuksiin ja muuhun sellaiseen. En tykkää kiirehtiä niin saisi tehdä rauhassa. Kiireessä usein mokaan etenkin silmien rajauksen hermostuksissani. Nopeamminkin tarvittaessa kyllä ehtisi, koska juhlameikkini ei mitenkään dramaattisesti eroa arkimeikistäni, teen juhlameikin vain huolellisemmin ja lisään joitakin juttuja, kuten vaikka irtoripset.

Suurin osa lukemistani blogeista oli jo tehnyt tämän tai haastettu jonkun toisen toimesta, joten en aio haastaa ketään tällä kertaa. Ja muutenkin olen erittäin huono keksimään kysymyksiä. :D

24. heinäkuuta 2015

Oriflamen tilaus

Taas tuli Oriflamen tilaus postissa, joten katsotaanpa mitä sieltä tuli. Tuntuu, että blogissa on nyt ollut haalintoja koko ajan, mutta Oriflame ostokset haluan esitellä hetimmiten saapumisen jälkeen. Syynä siihen on etenkin uutuustuotteet ja demot, koska monet teistä ovat sanoneet pitävänsä uutuuksien näkemisestä ihan käytännössä, eikä vain kuvaston sivuilla. Ja koska testaan tuotteet kunnolla ennen postauksen kirjoittamista, sekä pyrin käyttämään tuotteitani vähän aikajärjestyksessä(vanhimmat ensin) niin joskus kestää kauan, ennen kuin tuotteet näkee blogissa. Ja muutenkin palautteissa arvonnan aikaan toivottiin lisää ostospostauksia ja ne olivat yksiä suosituimmista. Näkee sen tilastoissakin kun ostospostauksen ilmestyessä kävijämäärä kasvaa usein tuplaan.


Itse kuvastosta en tilannut taas paljoakaan, koska en oikein tarvitse nyt mitään. Pari täytettävää hajuvesipulloa tilasin jos joskus sattuu tarvitsemaan. Yksi minulla on, mutta se on täytetty jo hajuvedellä. Nuohan ovat siis Travalon tyyppisiä, mutta paljon halvempia, nuokin vain 2,90€.

Pakko oli myös tilata jätettävää suihkehoitoainetta takkujen selvittelyyn. Hiukseni ovat nyt niin pitkät, että niiden hallitseminen käy aina vaikeammaksi ja takkuja tulee paljon enemmän, eikä niitä meinaa välillä saada auki. Valitsin eri suihkeista suosikkituoksuni, Nature Secrets Elderflower & Apple.


Demoina tilailin koko Eleon hiustenhoitosarjan, paitsi sen hiusöljyn, koska sen sain viime tilauksessa ja sitä toista öljyä en vielä tilaa kun yksi kestää aina ikuisuuden käyttää. Eli sarjassa tuli shampoo, hoitoaine ja naamio. Tuotteet sisältävär argan- ja ruusuöljyä eli ne ovat hyvin hoitavia ja sopivat kaikille hiustyypeille. Hiusöljy tuoksui ihan hyttysmyrkyltä, mutta nämä tuoksuvat ihanan kukkaisen makeille, hyvin parfyymimaisille.

Feet Up demolle nauroin äidin kanssa, koska demot ilmestyivät sopivasti Ruisrockin jälkeen ja jalkani olivat... vähemmän kauniissa kunnossa. Pikkuvarvas oli kokonaan ison rakon peitossa, samanlainen rakko oli myös pikkuvarpaan alapinnalla ja kantapäässä. Jalkapohjassa oli kaksi erikoista rakkoa myös, ne tulivat jalkapohjassa olevien kovettumien alle ja keräsivät nestettä sinne, kunnes poksahtivat. Eli nähdessäni Advanced Friction Protection Sprayn demoissa, repesin nauramaan, koska todellakin tarvitsen sitä. Suihke lupaa suojata hankaumia vastaan muodostamalla suojan jalan ja kengän väliin. Harmi kun tuota ei ollut saatavilla ennen Ruisrockia, olisin saanut sen kunnon haasteen eteen heti.

Pikkuruisin demoista tällä kertaa oli kynsinauhaleikkurit ja tiedän tiedän, niitä ei saisi leikata. Mutta kun sormeen tulee oikein kipeä lihatikku(mikä sitten viralliselta nimeltään onkaan) niin todellakin leikkaan sen ennemmin kuin kestän sitä kipua kun tikku tarraa hiuksiin ja joka paikkaan. Saksilla on usein vaikea saada se ihan juuresta poikki, joten jospa tuo ylettyisi paremmin.


Tilaajalahjana tuli Soft Caress -käsivoide jumbokokoisena ja käytän käsivoidetta niin harvoin, että tuo menee myyntiin.

Ilmaisena demona tuli uudistunut kulmaväripaletti, joka kantaa sekin nyt The ONE -nimeä. Minulla ei sille käyttöä ole, koska laitan kulmani luomivärillä, joten tuo menee myyntiin. Se ei hyllyssä kauaa loju varmasti, koska tuon vanha versio oli varmasti yksiä eniten myymiäni meikkituotteita. Toivottavasti tuo jatkaa samaa linjaa, ainakin minun käsitykseni mukaan kulmat ovat tänä kesänä IN ja SE juttu meikissä, joten luulisi niin käyvän.

Kuva: Oriflame

Ja sneak peakina poiminta uusista demoista. Siis tuo Orange Pop, iiiik! Jos se on todella noin intensiivinen luonnossa niin aivan mahtava sävy. Huulet näyttää ihan joltain mehujäältä. Ja nuo violetit! Yritän saada noista kaikista näytteet, että saisin tehtyä teille huuliswatchit taas kerran koko sarjasta. Harvoin innostun näin paljon huulipunista...

21. heinäkuuta 2015

High End vs. Budjetti: BeautyBlender vs. MineaS


Meikkimunat ovat tulleet varmasti jäädäkseen kosmetiikkamarkkinoille. Aito ja alkuperäinen BeautyBlender on SE juttu, mutta kallis. Se maksaa lähes parikymppiä, mikä on paljon kun kyse on vain meikkisienestä, jolle luvataan päivittäisessä käytössä käyttöiäksi noin 3 kuukautta. Harvemmin käyttämällä se toki säilyy pidempään, kunhan sen vain puhdistaa huolellisesti ja antaa myös kuivua kunnolla, ettei se ala homehtumaan sisäpuolelta. Sitä hometta ei näe ulospäin lainkaan, joten se voi olla ikävä yllätys.

Kuten kaikki suuressa suosiossa olevat asiat, on BeautyBlender saanut seuraajikseen lukuisia jäljitelmiä ja useimmat niistä ovat huomattavasti halvempia. Ostin kokeiluun lupaavan näköisen MineaS meikkimunan, joka maksoi alle 4 euroa. Niitä oli valkoisia ja sinisiä, en tiedä onko niillä suuria eroja, mutta sininen oli nätimpi.

BeautyBlenderinä minulla on se vanha Pro-versioni, joka on ollut käytössäni pitkään. Käytän sitä vain erikoistilanteissa kun haluan meikkipohjani olevan täydellinen juhlissa tai vastaavissa eli en lähes koskaan. Arkiaamuina minulla ei ole aikaa kikkailla pesemisten sun muiden kanssa ja pääsen riittävän hyviin tuloksiin sormin. Ja toisekseen haluaisin BeautyBlenderini säilyvän käyttökelpoisena pitkään, koska tiedän, etten raaski ostaa uutta kuitenkaan.

Ulkonäkö



Molemmat ovat hyvin samannäköisiä ja juuri siksi olinkin utelias kokeilemaan. MineaS on aavistuksen isompi ja kärjestään terävämpi. BeautyBlender on pinnaltaan tasainen, MineaS vähän epätasaisempi. Pinnassa on tuollaisia isompia koloja. MineaS myös haisee aika voimakkaasti muoviselle, pakkaus ei kerro, onko siinä lateksia. BeautyBlenderhän on lateksiton. Mutta MineaS:n haju antaa viitteitä siitä, että lateksia löytyy. Olen lateksille ilmeisesti allerginen, ainakin lateksipitoinen ripsiliima kutitti silmiä. MineaS:n haju alkoi myös kutittaa silmiä.

Koostumus




Ensimmäinen hyvin suuri huomion aihe kuivana on, että MineaS on tajuttoman kova. BeautyBlenderiin verrattuna se ei jousta lähes yhtään. Jos olisin tiennyt, miten kova se on, en olisi luultavasti ostanut sitä. Mutta koska testeriä ei ollut niin sitä ei voinut hipelöidä ennen ostopäätöstä.

Kostutus



Kosteana BeautyBlender paisuu huomattavasti isommaksi ja pehmenee entisestään. MineaS taas ei muuta olomuotoaan yhtään, se säilyy saman kokoisena ja yhtä kovana, eikä oikeastaan edes kastu. Vesi valuu pois, vaikka sitä kuinka puristelisi.

Jälki


Ilman puuteria

Puuterilla

Totutusti BeautyBlender levittää meikkivoiteen unelmantasaisesti ohueksi, mutta peittäväksi kerrokseksi. Se ei ime itseensä mahdottomia määriä voidetta, joten tuotetta ei mene hukkaan hirveästi. Meikkasin puolet kasvoista BeautyBlenderillä ja yksi pumppaus riitti siihen.

MineaS taas imi itseensä mahdottomasti voidetta meikkisienen tapaan ja toiselle puolelle kasvoista tarvitsi kaksi pumppausta. Ja mitä tuntumaan tulee, siinä missä BeautyBlender pomppii nätisti iholla, oli MineaS:n kanssa olo kuin nyrkkeilysäkillä. Vaikka miten kevyesti yritti painella ihoa, tuntui kuin joku olisi hakannut naamaa. Se sattuikin hieman. Lisäksi silmänaluset ja nenän alue oli lähes mahdoton käydä läpi, koska joustamaton meikkimuna ei taipunut kasvojen muotoihin. Tasaisemmille alueille meikkivoide levittyi kuitenkin lähes yhtä nätisti kuin BeautyBlenderillä. Pientä epätasaisuutta on havaittavissa peittokyvyssä etenkin poskissa. Ja nenässä varsinkin on raitoja. Sienestä jäi iholle myös se muovinen haju, jonka haistoi pitkään.

Puhdistus


Ennen pesua. MineaS on imenyt itseensä roimasti voidetta.

Puhdistin molemmat BeautyBlenderin omalla Solid Cleanserilla ja BeautyBlenderistä lähti kaikki meikkivoide hyvin ja nopeasti pois. MineaS osoittautui mahdottomaksi puhdistaa täysin. Se oli imenyt itseensä niin paljon meikkivoidetta ja kovan koostumuksen takia puhdistusaine ei mennyt sisälle asti, vaan pyöri vain sienen pinnalla. Sitä tuskin saa ikinä täysin puhtaaksi ja ennustaisin käyttöiän olevan roimasti lyhyempi kun kaikki meikkivoide ja bakteerit jäävät muhimaan. Hyh.


Kokonaisuutena tässä tapauksessa kyllä se aito ja alkuperäinen oli kiistatta parempi. Laatu maksaa ja BeautyBlender todisti sen varsin selvästi. Oletteko törmänneet muihin hyvin toimiviin meikkimuniin?

19. heinäkuuta 2015

Parvekkeen päivitys

Ainoa keskeneräinen projekti asunnossani on tähän asti ollut parveke, jolle ei juurikaan ole ollut käyttöä niinä vuosina, jona olen täällä asunut. Viime vuonna parvekkeella oli jo pöytä ja tuolit, muttei juurikaan muuta. Tänä vuonna halusin sen hyötykäyttöön ja lisää neliöitä asunnosta käyttöön. Koska asun vain vuokralla, ei ulkoisiin pintoihin ole juurikaan koskemisvaltaa. Ruma ruskea väritys ja karu betonilattia siis ovat ja pysyvät, mutta muuten yritin piristää ilmettä.


Isäni rakensi minulle tuollaisen istutuslaatikon, jonka asukeista kerron lisää alempana. Petsasin sen juuri tällaisiin yrttiviljelyjuttuihin soveltuvalla petsillä, jossa oli saatavilla vain kolme väriä. Ei ihan sitä väriä, mitä toivoin eli kylmää ruskeaa, joten tuo sai kelvata. Voitti se ainakin vaihtoehtona olleen painekyllästetyn puun värisen vihreän. Ja toivon, että se haalistuisi tuosta ajan mittaan vähän vähemmän räikeäksi. Tärkeintä kuitenkin sen turvallisuus, ettei siitä imeydy multaan, ja sitä kautta kasveihin, mitään myrkkyjä.

Laatikko oli oikeasti valmis jo toukokuussa, mutta vasta Ruisrockista tulon jälkeen pääsin viimein laittamaan multaa ja kasvit siihen, koska paahteisella parvekkeella eivät kasvit olisi selvinneet Turun matkan aikaani kastelematta. Tähän asti laatikko on toiminut lähinnä kuvien taustana, kuten ehkä muistatte muutamasta postauksesta.


Sama musta pöytä ja kaksi tuolia myös jäivät. Ne vain vaihtoivat paikkaa keskemmälle, ennen pöytä oli tuolla nurkassa. Siihen haluaisin jonkin koristejutun vielä, mutten ole löytänyt mieleistäni, joten tuo toimittakoon sen virkaa siihen asti. Seinässä olevalle metallitapillekaan en voi tehdä mitään, joten siinä on jo vuosia roikkunut tuollainen kasviruukku. Ja siihen on laitettu ihan vaan muovimuratti, oli siinä oikeitakin pariin otteeseen mutta... tapoin ne.



Metallihöskästä lähtee myös naruviritelmä, joka kohdistuu tuohon roikkuvaan lyhtyyn. Se ei ole kaunis, mutta onneksi en ole sisustusbloggaaja. Naru on siinä ihan turvallisuuden vuoksi, vaikkei se ilo silmälle olekaan. Talvella ja nyt kesälläkin kun on ollut niitä hurjia tuulenpuuskia, niin en ota sitä riskiä, että tuo tippuisi tuosta jonkun päähän. Naru on vedetty niin tiukalle, ettei lyhty irtoa koukusta tai muutenkaan heilu tuulessa ja kaadu aiheuttaen tulipaloa. Toki katossa olevan koukun voisi vaihtaa parempaan, mutta kuka siihen alkaa ylimmässä kerroksessa ilman turvavarusteita. Roikkimaan joidenkin tikkaiden kanssa tuonne parin metrin korkeuteen. Yksi horjahdus ja...

Tunnelmavalaistus kesäyönä



Sitten itse viljelylaatikon asukkeihin.


Pohjakerros sai asukkaikseen muutamia huonekasvejani sisältä. Sellaiset, jotka soveltuvat ulkona pidettäväksi kesällä lajinsa ja kokonsa vuoksi. Parimetristä puukaktusta en sentään lähtenyt raahaamaan parvekkeelle. Joulukaktus on silminnähden tykännyt asustella parvekkeella, se on puskenut hurjasti uusia lehtiä ja tekee lisää aina vain. Samoin rönsyliljat ovat tykänneet ja vanhempi niistä on alkanut kukkimaan, saadaan taas seuraava sukupolvi kasveja, koska nuo ovat itse alusta asti kasvattamiani. Niiden emokasveista otin pikkutaimet ja nyt ne ovat jo noin isoja. Niistä sain myös siemeniä, mutten ole istuttanut niitä vielä.

Pakkomielt Keräilykohteeni lasiset paperipainot pääsivät myös kasvien kanssa esille, tosin ne eivät tuolta alta kauheasti erotu. Myös Lidlistä ostamani vesiputouskoriste on tuossa kesän ajan, se ei ole ulkokäyttöön tarkoitettu, joten en sitä uskalla käyttää, mutta tyhjillään se saa olla siinä. Myös pimeässä hohtavat kivet ovat sen edessä kun niille ei ole muutakaan paikkaa. Kadun, että ikinä ostin sellaisia.

Rönsyliljan kukkia

Yläpuolella sitten ovatkin ne varsinaiset yrtit. Jo keväällä kasvatin ikkunalla basilikoja ja chilejä, chilit tosin muuttivat vanhempieni kasvihuoneeseen, siihen tarkoitukseen ne kasvatinkin. Isäni kun aina höpöttää talvella, että pitäisi laittaa chilit kasvamaan, eikä se koskaan niitä laita tietenkään, joten kasvatin hänelle yllätykseksi. Ne kun pitää kylvää jo tammikuussa, jotta ehtivät tuottaa satoakin.


Valitsin omaan laatikkooni tänä vuonna valmiita taimia, koska enää näin heinäkuussa ei ole aikaa kasvattaa alusta asti mitään ihmeempiä. Ensi vuonna haluan kasvattaa kaikki sitten siemenestä asti.

Ylimpänä vasemmalla löytyy sitruunamelissaa, jonka valitsin, koska se on monivuotinen ja vanhempieni kasvihuoneeseen istutettu äitini työpaikalta löytynyt puolikuollut raasu kasvoi hyvin, joten halusin myös oman. Ja se tuoksuu niin ihanalta. 

Tuoksun tosin peittää vieressä oleva timjami ja etenkin auringon paistaessa koko parveke haisee ihan pitsalta.

Alarivissä on kaksi lemppariani eli minttuja. Ensinnäkin ihastuin niihin Virgin Mojitoihin ja toisekseen olen tänä vuonna koko kesän oikeastaan juonut Soda Streamilla hiilihapotettua vettä, johon laitan jääpaloja ja vähän murskattuja mintun lehtiä. Menee mulle ihan limsan korvikkeena ja en olekaan tänä kesänä ostanut limsaa kertaakaan. Jos vesi ei nappaa niin kantsii kokeilla. Oma minttuviljelmä parvekkeella takaa sen, että saan aina tehtyä sitä.


Ikkunalaudalla ollut basilikakin pääsi laatikkoon, mutta sen aika alkaa olla jo ohi, lehdetkin sen näköisiä, ettei niitä kukaan oikein syö. Kaupassa ei kuitenkaan ollut sillä hetkellä taimia, joten en saanut uusia. Istutin kyllä kuvissa näkyvään tyhjään reunaan uusia siemeniä, mutta saa nähdä ehtivätkö kasvaa.

Ostan kaupasta aina myös ruukullisia salaatteja, koska ne tyngät multaan tökkäämällä saa parin viikon päästä uutta salaattia kun se lähtee siitä kasvamaan uudelleen. Omassa viime viikolla istuttamassani on jo pikkuiset lehdet.


Istutin myös salaattia ihan siemenestä ja kahta erilaista vieläpä. Loppukesästä ei varmaan hetkeen tarvi ostaa kaupasta salaattia. En malta odottaa ensi vuotta, kun saan istuttaa retiisejä ja muita jännempiä kasveja laatikkoon ja ruokakaupan sijaan voin sitten shoppailla parvekkeellani näiltä osin. ^^ 

Kasvatatteko te kesäisin mitään hyötykasveja?

16. heinäkuuta 2015

Ombrelakka kolmella tapaa

Juuri ilmestyneet Oriflamen Very Me Ombre -lakat muistuttavat kovasti vesivärilakkoja ja sen lisäksi niillä saa aikaan myös sen ihan perinteisen ombrelakkauksen. Kokeillaanpa siis miten onnistuu.


Sävyjä on kaksi. Vihreä Green Mint ja vadelmanpunainen Raspberry.

Kynnellä vanhat kuluneet lakkaukset, kun otin kuvat pulloista ensin auringon paistaessa.

Sävyt hehkuvat pulloissaan kuin jalokivi, vaikkakin kuvissa vihreä näyttää enemmän siniseltä.


Swatchattuna kynsikiekolle oikea sävy tulee kuitenkin esiin ja vesivärilakkamaisesti sävy on läpinäkyvä, yksistään se tuo kynnelle vain hennon sävyn. Vihreässä on mielestäni varsin hyvä koostumus, punainen on vähän paksumpaa ja hirmu vaikeaa saada tasaiseksi, mutta toisaalta sitä ei ole tarkoitettukaan suoranaisesti koko kynnen lakaksi. Vihreässä taasen on heikompi pigmentti ja väri on hennompi.


Kuvastokin sisältää yhdet ohjeet, kuinka käyttää lakkoja ja mainostaa myös kahta aluslakkaa, jolla saisi tuollaisen hyvin paljon Solar-hajuveden värimaailmaa edustavan lakkauksen. En tilannut pohjalakkoja, koska siihen tarkoitukseen käy lähes mikä tahansa cremelakka. Lakoilla on lukuisia muitakin käyttötapoja ja keksin ainakin kolme. Aika ei riittänyt koko kynsien lakkaamiseen jokaisella tyylillä, joten tein yhden kynnen kullakin tyylillä.


Ombre



Ensimmäisenä se ilmiselvin eli nimen mukainen lakkaus. Käytin oranssin cremen puuttuessa keltaista cremeä, pinkkiä ja Raspberryä. Mulla ei ole hajuakaan, mistä tuo oranssi tuli, varmaankin sekoittui lakoista, koska en kyllä muista laittaneeni oranssia lakkaa missään vaiheessa. o_O

Vihreälle tein pohjan valkoisella, liukuväriksi lisäksi vaaleanvihreää, sekä kärkeen tietenkin Green Mint. Ombrelakkauksia en oikein hallitse, mutta sainpahan edes jonkinlaiset aikaan, joten uskoisin muidenkin kynsienkoristelua aloittelevien onnistuvan näillä lakoilla.


Lakkojen värin muuttaminen



Toinen käyttötapa on muuttaa olemassaolevien lakkojen väriä. Otin kestosuosikkini Oriflamen Rose Diamondin ja pistin päälle kerroksen molempia lakkoja. Ombrelakkoja voi lisäillä minkä tahansa lakan päälle ja katsoa, miten sävy muuttuu. Vaikeuksia aiheuttaa ainoastaan tuo mainittu Raspberryn epätasaisuus, mutta Green Mint käyttäytyy varsin hyvin.


Vesivärilakkaus



Vesivärilakkausta en olekaan ikinä tehnyt, ihaillut vain youtubessa ja blogeissa toinen toistaan upeampia lakkauksia. Kokeilin valkoiselle pohjalle huiskia aika sattumanvaraisesti molempia lakkoja ja tällainen siitä tuli. Useammilla väreillä tulos olisi vielä näyttävämpi, mutta toistaiseksi enempää sävyjä ei ole, joten oli tyydyttävä näihin. Minusta kynnestä tuli noin ensikertalaisen tekemäksi ihan hyvä, vaikkakin pigmenttisempi punainen dominoi kynttä aika vahvasti.


Mistä tyylistä tykkäsit eniten ja keksitkö muita käyttötapoja vesivärilakoille?

14. heinäkuuta 2015

Herbina Letitys- ja rakennesuihke

LivBoxista tulleella Herbina Letitys- ja rakennesuihkeella on hieman harhaanjohtava nimi ja muistan boksin tullessa tuon hämmentäneen monia. Mutta kun lukee englanninkielisen nimen pienellä präntillä, näkee sen olevankin ihan tavallista suolasuihketta. Edellisen suolasuihkeeni, L'Oreal Matt & Messyn, loputtua pääsi tämäkin viimein käyttöön.


Pullo on raikkaan valkoinen ja ihan perinteisen muotoinen, toisin kuin se L'Orealin hyvin hankalasti käteen sopiva pallopullo. Ensisuihkauksella huomaa myös toisen merkittävän eron, raikkaan ja puhtaan tuoksun. Lorkussa tuoksu oli hyvin voimakas ja otti välillä henkeen, vaikken ole tuoksuyliherkkä tai astmaatikko. Jos ei muuta niin vähintään maistui suussa asti. Herbinassa tuoksu on lähes huomaamaton ja haihtuu nopeasti. Siinä ei ole myöskään niin vahvaa alkoholin tuoksua, koska alkoholia ei ole niin paljon. Se on incissä vasta kolmantena, lorkussa se oli ensimmäisenä.

Vähäisellä alkoholin määrällä on myös huono puolensa. Suihke on ehkä hiusystävällisempää, mutta kuivuu huomattavasti hitaammin. Mitä vähemmän alkoholia, sitä hitaammin se haihtuu. Minulle sillä ei ole niin väliä, koska levitän suolasuihkeen aina pyyhekuiviin hiuksiin, kuiviin hiuksiin mikään suolasuihke ei ole saanut mitään aikaan. Nopea beach look syntyy levittämällä kosteisiin hiuksiin suihketta ja rutistelemalla hiuksia pää alaspäin. Sen jälkeen vielä sormilla pyörittelemällä sormikiharoita ja annetaan kuivua.


Varsinaisiin letteihin en ole käyttänyt suihketta, koska päässäni oli letti viimeksi 7-vuotiaana. Muistan kun kampaaja tuskaili liukkaiden hiusteni kanssa sitä tehdessään. En edes varmaan osaisi tehdä lettiä, kuten en mitään muitakaan kampauksia. Suihke tuo liukkaisiin hiuksiini kuitenkin karheutta ja vähän sellaisen kovemman pinnan, joten se varmasti pitäisi letitkin tiukasti kiinni. Hiuspuuterin tyyppistä volyymia suihke ei tyveen tuo, vaan sen tuoma rakenne rajoittuu ainoastaan tuohon pinnan karhentamiseen ja sekaisen rantalookin aikaansaamiseen.

Tykkään kuitenkin käyttää suihketta useita kertoja viikossa, koska se korostaa kivasti hiuksissani luonnostaan olevia laineita. Vähemmän alkoholimäärän takia suihketta voi käyttääkin huoletta useammin ja suomalaisuus tietysti on aina iso plussa. Hintakaan ei ole paha, ostopaikasta riippuen suihkeen saa omakseen alle kympillä, useimmiten 5-7 eurolla.

Mikä on suolasuihkesuosikkisi?

12. heinäkuuta 2015

I ♥ Turku


Lifestylesunnuntaille otetaan tällä kertaa kuvamuistoja Turun reissultani. Turku vei sydämeni heti ensimmäisellä vierailullani siellä vuonna 2008. Etenkin kesäisin todella kaunis kaupunki ja ihmiset ovat ystävällisiä, sekä kaupunki on minulle tarpeeksi "yksinkertainen". Paikat helppoja löytää ja liikenne ei ole niin kauhea kuin vaikka Helsingissä. Ainoa ongelma näin savolaistyyppisellä murteella puhuvalle tytölle on turun murre, mutta jos nyt edes suurimman osan puheesta ymmärtää niin pärjää. :D Hain lukion jälkeen Turkuun opiskelemaankin kaksi vuotta, mutten päässyt, joten haave sinne muuttamisesta siintää vielä edessä. Ehkä joku päivä? Viimeksi kävin Turussa vuonna 2010, silloinkin Ruisrockissa, joten edellisestä kerrasta on jo vierähtänyt aikaa. Edelleen kaupunki oli aivan yhtä ihana kuin silloinkin. Oikein perusturistina kiertelin hotellilta sopivan matkan päässä olevia nähtävyyksiä.


Hotellista puheenollen, sieltä oli hieno näkymä sisäpihalle tai no, sisäkatolle. Vähän samantyylinen kuin ranskassa? on se joku vastaavan näköinen nähtävyys. Tötsän alapuolella oli ravintola Armada, jossa aamupala syötiin.


Ja kosmebloggaajana toki kiinnosti mitä kosmetiikkaa hotellihuone sisälsi. 
Siellä olikin meille setti Dermosililtä. En käyttänyt niitä siellä, 
vaan testailen vasta kotona.


Koska seuralaiseni on suuri Lauri Tähkä fani, oli meidän suuntana 
ensimmäisenä pieni viihtyisä Lintukoto.


Siellä oli tosi hyvää jätskiä, kannattaa käydä maistamassa jos
vain mahdollista. Ja kauniissa paikassa oli kiva istuskella nautiskelemassa.

Turuilla ja toreilla

Iltakävelyllä Aurajoella, kävelimme kirkolta joen vartta pitkin aina linnaan asti.

Tuomiokirkko

Kirkko sisältä

Aurajoen ravintolalaivat olivat aivan täynnä.


Turun Linna

Sitten olikin aika aloittaa Ruisrock-maratoni seuraavana päivänä.


Joka päivä edestakaisin Via Dolorosan kävely. Aina yhtä tuskallista. Tällä kertaa myös vaarallista etenkin pyöräilijöille. Näin kun yksi ajoi pyörällä aitaan ja yhtenä iltana toinen ajoi aika vahvassa maistissa minun jalkaani kun hän ajoi kävelyreitillä, vaikka pyöräilijöiden olisi kuulunut ajaa ajoradalla.



Morsiamet karkuteillä oli yksi alueohjelmista.


Before I Die... seinä oli mun mielestä jotenkin surullinen. Tai en tiedä, ihan 
nätti ajatus, mutta kuka haluaa festareilla miettiä kuolemaa.


Perjantaina Ruisrockissa katsoin ensimmäisenä ikisuosikkini Ola Salon. Olen ollut The Arkin fani vuodesta 2004 ja bändin musiikki auttoi minut nuoruuden vaikeuksista läpi. Olin surun murtama kun bändi ilmoitti hajoamisestaan, joten herran sooloura oli ilouutinen. Keikan sain katsoa kakkosrivistä.

Sen jälkeen katselin kauempaa Marina & The Diamondsin, josta yhteen aikaan tykkäsin aika paljon. Seuraavaan bändiin olikin aikaa ja istuskelin aidan vierellä. Alkoi tulla kylmä ja sitten joku känniääliökin tuli höpöttämään joutavia viereen. Hetken päästä raahasi vielä käytännössä sammuneen naispuolisen ystävänsä viereeni vetämällä hänet käsistä siihen maata pitkin ja kysyi haluaisinko vahtia naista. Aloin ahdistua hyvin päällekäyvästä miehestä ja hymyä ei saanut pakotettuakaan naamalle, joten mies tokaisi, että näytän siltä etten ole hymyillyt ainakaan viiteen vuoteen ja mun pitäisi kokeilla, se kuulemma sattuu alkuun vähän. Mies osasi iskeä juuri siihen arimpaan paikkaan, suuhuni. Luonnostaan alaspäin sojottavat suupieleni olivat asia, josta minua kiusattiin koulussa. 24/7 ei jaksa pitää tekohymyä yllä, jotta ne olisivat edes vaakatasossa. Kommentti sattui ja syvälle. Backyard Babiesin keikkaan oli vielä tunti, en jaksanut odottaa kun tuo mies roikkui perässä ja mulla oli kylmä ja paha mieli. Lähdin hotellille ja jäi bändi näkemättä. Samoin Ellie Goulding. Itkin hotellilla ja näin kiusaamisesta painajaisia koko yön. Olen tottunut kiusaamisen takia kaikenmaailman haukkuihin ja osaan ignoorata 99% niistä, olen tottunut siihen. Mutta suu näköjään on edelleen asia, jota en kestä.






Lauantaina minua pelotti lähteä takaisin alueelle. Jos taas kaikki vaan nauravat minulle. Katselin bändejä melkoisen monta, koska seuralaiseni halusi katsoa vaikka mitä ja minun lemppareitani ei osunut lauantaille, joten seurasin hänen mukanaan.

Ensimmäisenä oli Anssi Kela ja en hänestä ole pitänyt yhtään, mutta livenä mies oli ainakin siedettävä, ellei jopa hyväkin. Siitä piti mennä katsomaan Sanni. Keikka oli aika loistava ja hiuskateus iski. Samoin vartalokateus. Siinä vasta kaunis nainen. Sieltä sitten heti odottelemaan Jenni Vartiaisen keikkaa, vaivautui sentään paikalle tällä kertaa(en ole katkera siitä, että Jenni perui keikkansa talvella Passion juhlassa). Sen jälkeen oli vähän aikaa odottelua ja taustalla esiintyi Pharrell Williams. Osuimme myös sattumalta Race Horse Companyn Motosikai -esitykseen. Se oli loistava! Otin siitä videon, mutten ole saanut sitä ladattua vielä mihinkään. Upeaa suomalaista taidetta kuitenkin, suosittelen. Viimeisenä sille päivälle meillä olikin ohjelmassa Haloo Helsinki, joka veti törkeän kovan keikan ja porukkaa oli älyttömästi!



Viimeinen päivä ja jalat olivat aika entiset. Silti oli raahauduttava Via Dolorosaa pitkin alueelle ja odottelemaan seuralaiseni suosikkia Antti Tuiskua. Siinä odotellessa kuului viereiseltä lavalta myös Pariisin Kevät. Jäin teltan takaosaan ja seuralaiseni meni eteen, olin niin poikki, etten jaksanut lähteä eteen muiden tönittäväksi. Antti veti myös kovan keikan ja yleisöä oli enemmän kuin telttaan mahtui.

Viereisellä lavalla alkoi seuraavaksi Michael Monroe, jota ohimennen vilkaisin. Yleisöä ei juurikaan ollut, olisi kannattanut laittaa Antti isolle Niittylavalle ja Monroe telttaan IMHO. Seuralaiseni seuraava suosikki olikin Elastinen ja menimme katsomaan hänen esitystään ja istuskelemaan puiden alle varjoon. Elastinen ottikin lavalle muita esiintyjiä. Lavalla kävi Samuli Edelmann ja Robin. Mahtoi pikkutyttöjä harmittaa jos missasivat yllätysesiintymisen. Minun päivän kohokohtani oli viimeisenä. Santa Cruzin pojat vetivät myös hienon keikan liekkimeren keskellä.


Viimeisen päivän jälkeen mielikin oli jo parempi ja haikein mielin maanantaina alkoi matka kohti kotia. Olisin halunnut jäädä vielä. Pitäisikin alkaa etsimään töitä Turusta jos sitten olisi mahdollisuus muuttaa sinne. Kun ei tuo palo Turussa asumista kohtaan ole lähes 10 vuoden aikana laantunut yhtään.

Oliko kukaan teistä Ruisrockissa?