12. heinäkuuta 2015

I ♥ Turku


Lifestylesunnuntaille otetaan tällä kertaa kuvamuistoja Turun reissultani. Turku vei sydämeni heti ensimmäisellä vierailullani siellä vuonna 2008. Etenkin kesäisin todella kaunis kaupunki ja ihmiset ovat ystävällisiä, sekä kaupunki on minulle tarpeeksi "yksinkertainen". Paikat helppoja löytää ja liikenne ei ole niin kauhea kuin vaikka Helsingissä. Ainoa ongelma näin savolaistyyppisellä murteella puhuvalle tytölle on turun murre, mutta jos nyt edes suurimman osan puheesta ymmärtää niin pärjää. :D Hain lukion jälkeen Turkuun opiskelemaankin kaksi vuotta, mutten päässyt, joten haave sinne muuttamisesta siintää vielä edessä. Ehkä joku päivä? Viimeksi kävin Turussa vuonna 2010, silloinkin Ruisrockissa, joten edellisestä kerrasta on jo vierähtänyt aikaa. Edelleen kaupunki oli aivan yhtä ihana kuin silloinkin. Oikein perusturistina kiertelin hotellilta sopivan matkan päässä olevia nähtävyyksiä.


Hotellista puheenollen, sieltä oli hieno näkymä sisäpihalle tai no, sisäkatolle. Vähän samantyylinen kuin ranskassa? on se joku vastaavan näköinen nähtävyys. Tötsän alapuolella oli ravintola Armada, jossa aamupala syötiin.


Ja kosmebloggaajana toki kiinnosti mitä kosmetiikkaa hotellihuone sisälsi. 
Siellä olikin meille setti Dermosililtä. En käyttänyt niitä siellä, 
vaan testailen vasta kotona.


Koska seuralaiseni on suuri Lauri Tähkä fani, oli meidän suuntana 
ensimmäisenä pieni viihtyisä Lintukoto.


Siellä oli tosi hyvää jätskiä, kannattaa käydä maistamassa jos
vain mahdollista. Ja kauniissa paikassa oli kiva istuskella nautiskelemassa.

Turuilla ja toreilla

Iltakävelyllä Aurajoella, kävelimme kirkolta joen vartta pitkin aina linnaan asti.

Tuomiokirkko

Kirkko sisältä

Aurajoen ravintolalaivat olivat aivan täynnä.


Turun Linna

Sitten olikin aika aloittaa Ruisrock-maratoni seuraavana päivänä.


Joka päivä edestakaisin Via Dolorosan kävely. Aina yhtä tuskallista. Tällä kertaa myös vaarallista etenkin pyöräilijöille. Näin kun yksi ajoi pyörällä aitaan ja yhtenä iltana toinen ajoi aika vahvassa maistissa minun jalkaani kun hän ajoi kävelyreitillä, vaikka pyöräilijöiden olisi kuulunut ajaa ajoradalla.



Morsiamet karkuteillä oli yksi alueohjelmista.


Before I Die... seinä oli mun mielestä jotenkin surullinen. Tai en tiedä, ihan 
nätti ajatus, mutta kuka haluaa festareilla miettiä kuolemaa.


Perjantaina Ruisrockissa katsoin ensimmäisenä ikisuosikkini Ola Salon. Olen ollut The Arkin fani vuodesta 2004 ja bändin musiikki auttoi minut nuoruuden vaikeuksista läpi. Olin surun murtama kun bändi ilmoitti hajoamisestaan, joten herran sooloura oli ilouutinen. Keikan sain katsoa kakkosrivistä.

Sen jälkeen katselin kauempaa Marina & The Diamondsin, josta yhteen aikaan tykkäsin aika paljon. Seuraavaan bändiin olikin aikaa ja istuskelin aidan vierellä. Alkoi tulla kylmä ja sitten joku känniääliökin tuli höpöttämään joutavia viereen. Hetken päästä raahasi vielä käytännössä sammuneen naispuolisen ystävänsä viereeni vetämällä hänet käsistä siihen maata pitkin ja kysyi haluaisinko vahtia naista. Aloin ahdistua hyvin päällekäyvästä miehestä ja hymyä ei saanut pakotettuakaan naamalle, joten mies tokaisi, että näytän siltä etten ole hymyillyt ainakaan viiteen vuoteen ja mun pitäisi kokeilla, se kuulemma sattuu alkuun vähän. Mies osasi iskeä juuri siihen arimpaan paikkaan, suuhuni. Luonnostaan alaspäin sojottavat suupieleni olivat asia, josta minua kiusattiin koulussa. 24/7 ei jaksa pitää tekohymyä yllä, jotta ne olisivat edes vaakatasossa. Kommentti sattui ja syvälle. Backyard Babiesin keikkaan oli vielä tunti, en jaksanut odottaa kun tuo mies roikkui perässä ja mulla oli kylmä ja paha mieli. Lähdin hotellille ja jäi bändi näkemättä. Samoin Ellie Goulding. Itkin hotellilla ja näin kiusaamisesta painajaisia koko yön. Olen tottunut kiusaamisen takia kaikenmaailman haukkuihin ja osaan ignoorata 99% niistä, olen tottunut siihen. Mutta suu näköjään on edelleen asia, jota en kestä.






Lauantaina minua pelotti lähteä takaisin alueelle. Jos taas kaikki vaan nauravat minulle. Katselin bändejä melkoisen monta, koska seuralaiseni halusi katsoa vaikka mitä ja minun lemppareitani ei osunut lauantaille, joten seurasin hänen mukanaan.

Ensimmäisenä oli Anssi Kela ja en hänestä ole pitänyt yhtään, mutta livenä mies oli ainakin siedettävä, ellei jopa hyväkin. Siitä piti mennä katsomaan Sanni. Keikka oli aika loistava ja hiuskateus iski. Samoin vartalokateus. Siinä vasta kaunis nainen. Sieltä sitten heti odottelemaan Jenni Vartiaisen keikkaa, vaivautui sentään paikalle tällä kertaa(en ole katkera siitä, että Jenni perui keikkansa talvella Passion juhlassa). Sen jälkeen oli vähän aikaa odottelua ja taustalla esiintyi Pharrell Williams. Osuimme myös sattumalta Race Horse Companyn Motosikai -esitykseen. Se oli loistava! Otin siitä videon, mutten ole saanut sitä ladattua vielä mihinkään. Upeaa suomalaista taidetta kuitenkin, suosittelen. Viimeisenä sille päivälle meillä olikin ohjelmassa Haloo Helsinki, joka veti törkeän kovan keikan ja porukkaa oli älyttömästi!



Viimeinen päivä ja jalat olivat aika entiset. Silti oli raahauduttava Via Dolorosaa pitkin alueelle ja odottelemaan seuralaiseni suosikkia Antti Tuiskua. Siinä odotellessa kuului viereiseltä lavalta myös Pariisin Kevät. Jäin teltan takaosaan ja seuralaiseni meni eteen, olin niin poikki, etten jaksanut lähteä eteen muiden tönittäväksi. Antti veti myös kovan keikan ja yleisöä oli enemmän kuin telttaan mahtui.

Viereisellä lavalla alkoi seuraavaksi Michael Monroe, jota ohimennen vilkaisin. Yleisöä ei juurikaan ollut, olisi kannattanut laittaa Antti isolle Niittylavalle ja Monroe telttaan IMHO. Seuralaiseni seuraava suosikki olikin Elastinen ja menimme katsomaan hänen esitystään ja istuskelemaan puiden alle varjoon. Elastinen ottikin lavalle muita esiintyjiä. Lavalla kävi Samuli Edelmann ja Robin. Mahtoi pikkutyttöjä harmittaa jos missasivat yllätysesiintymisen. Minun päivän kohokohtani oli viimeisenä. Santa Cruzin pojat vetivät myös hienon keikan liekkimeren keskellä.


Viimeisen päivän jälkeen mielikin oli jo parempi ja haikein mielin maanantaina alkoi matka kohti kotia. Olisin halunnut jäädä vielä. Pitäisikin alkaa etsimään töitä Turusta jos sitten olisi mahdollisuus muuttaa sinne. Kun ei tuo palo Turussa asumista kohtaan ole lähes 10 vuoden aikana laantunut yhtään.

Oliko kukaan teistä Ruisrockissa?

13 kommenttia:

  1. Turku on ihana kaupunki! Suorastaan harmittaa, etten ole käynyt siellä moneen vuoteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se kyllä on, harmi kun se on täältä niin kaukana, muuten voisi käydä useamminkin. :)

      Poista
  2. Festarit on miulle ehdoton no no, en vaan välitä niistä känniääliöistä ja se väenpaljous, kiukuttaa jo muutenkin pienilläkin keikoilla se käyttäytyminen ja tungos. Ensi viikonloppuna onkin Ilosaarirock ja kuuntelen parvekkeelta musiikkia, jos on hyvä ilma ja kytistän ikkunasta festarikansaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en juurikaan viihdy yleisötapahtumissa, mutta halu nähdä omat lempibändit voittaa sen pienen pelon ja ahdistuksen, mutta sitten toisaalta olen siellä hyvin herkillä juuri noiden idioottien kommenteille. Harmi kun asuinpaikkakunnallani ei ole mitään tapahtumia, näen parvekkeeltani vain pesäpalloa :D

      Poista
  3. Ahhh....olet ollut liki naapurissani, asun tässä Aurajoen rannassa! Tännehön voisi vaiks suunnitella bloggarimöötteä joskus :)

    Mitä noista kännisistä idiooteista, ei kannata niistä piiitata!

    Niin ja Turun Murrehan on ihan oma koirarotunsa (en ole täältä kotoisin minäkään).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi kun en tiennyt, olisi voinut pitää minimiitin kun siinä pyörin :D Joskus kyllä voisi turkumiitti olla kiva ja on niitä aina välillä ollutkin. Yleensä en noista kännikaloista piittaa ja jätän niiden kommentit omaan arvoonsa, mutta tuo osui vain siihen ainoaan paikkaan, jota en osaa ignoorata.

      Poista
  4. Siis et(te) ole tosissanne! Turkua hirveämpää kaupunkia ei olekaan! Terveisin "miksi juuri Turun yliopiston piti olla minua onnetonta lähinnä!" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka tykkää mistäkin, ainakin näin ulkopuolisen silmissä Turku on suomen suurista kaupungeista lempparini, mutta en sitten tiedä millaista siellä oikeasti on asua.

      Poista
    2. Oumaigaad tosiaan! :D

      Pahempiakin paikkoja löytyy, kuten Helsinki, heh.

      Poista
  5. No ollaaan yhteyksissä Turkumöötten tiimoilta, blogisani on e-mail-osoite.

    VastaaPoista
  6. Ihan vaan lisäyksenä tähän, Hesasta pääsee Åbus-nimisellä firmalla halvimmillaan Turkuun 1,90 eurolla....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä hesassa asuville kätevä. Minun asuinpaikastani on kuitenkin matkaa melkein 400km turkuun niin ei aivan noin halvalla selviä. :D

      Poista
    2. No veturi.fi sitten.... :D

      Poista