(retro)Vinkkejä raskaille luomille

Tällä kertaa vinkkipostaus on vähän rennompaa kamaa, nimittäin katsotaan, millaisia retrovinkkejä raskaille luomille jaettiin vanhassa meikkikirjassa. Tykkään keräillä kaikenlaisia kosmetiikkakirjoja, tosin kokoelmani ei ole järin suuri, koska yritän löytää niitä lähinnä kirppiksiltä. Ostan vanhoja meikkikirjojakin, koska niitä on hauska lueskella, vaikka osa tiedoista on auttamattomasti vanhentunutta. Pidän kovasti kaikesta retrosta ja etenkin pin-up ja fiftarityyppisestä, joten vanhat kirjat ovat tietynlainen ikkuna sen ajan tyyliin.

Kirjasta Täydellinen Make-Up, vuodelta 1994, löytyi ihan oma osionsa 'Lurppuluomien' meikkaamiseen. Voi kuinka kauniisti niitä nimitettiin silloin... No, onhan se niinkin. Osa kirjan ohjeista on ihan tähänkin päivään soveltuvia, mutta osaa en aivan allekirjoita. 90 -luvun lapsena tuntuu, että eihän tuosta nyt kauaa ole, mutta onhan siitä jo yli 20 vuotta!

Ihan ekana oikein tummennetulla huudetaan "Silmiä ei saa rajata!" ja sitten vielä rajataan oikein tiukasti, että missä saat ja missä et saa käyttää luomiväriä. Jos olet katsonut aikaisemmat osat, tiedät, ettei asia noin ole.

Rajausjuttua täsmentämässä on vielä kuvakin, jossa havainnollistetaan asia väärin tehdyllä rajauksella. Kuka käskee vetää sen rajauksen noin alas ja jättää luomivärin pois...

Miten ne lurppuluomet sitten ysärinä piti meikata?

No luomihan pitäisi meikata vain kapealla värillisellä varjostuksella, joka mielestäni toki toimii silmän ollessa auki, mutta räpytellessä silmää voi näyttää vähän hassulta. Valkoinen kajal mainittiin jo 90 -luvullakin, tosin kovan valkoisen sijaan suosittelisin luonnollisempaa nudea.

Toinen vinkki on tehdä luomen ja kulmakarvan väliin kevyt, mutta huolellinen varjostus. Täh? Eli siis luomivakoonko vai hupun päälle? Kuvakaan ei kauheasti havainnollista, mutta ilmeisesti kyse on siitä luomivärin nostamisesta silmän hupun päälle. Oh those bushy eyebrows...

Voi että näitä ohjeita. Kolmaskin ohje on hyvin vaikeaselkoinen. Tai ymmärrän kyllä tekstin ja ymmärrän kuvan, mutta ne eivät mitenkään vastaa toisiaan. Jätän tämän vain tähän, koska aivoihin sattuu kun yrittää löytää tekstin elementtejä kuvasta.

Meinasin ensin, että kokeilen noita vinkkejä käytännössäkin, mutta en nyt kuitenkaan kun ei noista mitään erityistä saa kasaan. Joten olkoon tämä vain välikevennyksenä. Iskeekö mikään noista ysärivinkeistä? Ja muistaako joku blogin varttuneempi lukija muita hauskoja retromeikkausvinkkejä?

Seppälä kuivashampoo

Kuivashampootestailut jatkuvat, Seppälän kosmetiikkaan olen hyvin vähän tutustunut, mutta kuivashampoon suurkuluttajana sellainen oli pakko-ostos. Jos löytyisi se täydellinen yksilö joskus. Seppälän The No Water Dry Shampoosta ei sellaista tullut, muttei se huonokaan ole.

Hyvin minimalistiseen pulloon pakattu kuivashampoo näyttää ihan tyylikkäältä ja on ainakin parempi kuin monien halppismerkkien suosimat väri-oksennukset. Seppälän omissa kosmetiikkatuotteissa mielestäni vain on monesti turhan raskaat ja pitkät nimet, sano vaikka tuo kymmenen kertaa putkeen.

Pullon suutin on pikkuisen heppoisen oloinen ja suihku on epätasainen, mutta pullosta suihkuava tuote oli varsin pätevä. Rasvasta likaiset hiukset puhdistuivat ilmavan kevyiksi, enkä ole suuremmin huomannut sen jättävän valkoista jälkeäkään hiuksiin. Suihkuttaessa aine on valkoista, mutta kun hiukset pöyhii pää alaspäin niin valkoisuus katoaa. Kuivashampoo ei tuo hiuksiin sitä kaipaamaani rakennetta ja tuuheutusta, mutta rasvaisesta liimaletistä se imee suurimman osan rasvasta itseensä ja pesua voi siirtää ainakin päivällä eteenpäin. Ja hiukset myös tuntuvat puhtailta. Eli The No Water Dry Shampoo tekee minkä pitääkin, saa hiukset näyttämään puhtailta. Mahdollinen tuuheutus ja rakenne olisi ollut vain ekstraa, mutta sitä ei tällä kertaa saatu.

Tuoksukin on miellyttävä, perinteisesti kuivashampoiden tuoksu on se ainainen sitruuna ja niin oli tässäkin, muttei vessanraikastinmaisesti. Tuoksu oli miellyttävän karkkimainen sitruuna, eikä kovin voimakas. Haihtuikin noin puolessa tunnissa, joten tuoksu ei häirinnyt päivän mittaan.

Hintaa en yhtään muista ja en netistäkään löytänyt, ilmeisesti Seppälä ei myy kosmetiikkaansa netin kautta. Mutta tuskinpa se kallis on, joten jos etsit miedon tuoksuista ja hyvin hiukset putsaavaa kuivashampoota niin kannattaa kokeilla. Minulle tämä ainakin oli positiivinen yllätys, koska en kovinkaan suuria toiveita elätellyt Seppälän tuotteille muutaman pettymyksen jälkeen.

Parhaat kirppislöydöt

Surullisenkuuluisa Paskat Kirppislöydöt blogi (jota tosin en lue, koska ne tavarat alkoivat niin usein ällöttää) tuo esiin huonoimpia kirppislöytöjä, mutta kovana kirppisten kiertelijänä lifestylesunnuntaille katsotaan mitä kaikkea kivaa minä olen kirppiksiltä löytänyt. Iso osa kotini tavaroista on kirppiksiltä vuosien aikana kerätty. Vaikka kirppiksillä on paljon sitä itseään niin tykkään silti kierrellä niitä ja tehdä joskus mitä erikoisempia, uniikkeja löytöjä, joita ei Ikean kuvastoista kotiin kiikuteta. Ja tietysti mitä edullisimpaan hintaan.

Joitakin tietysti on jo blogissa näkynytkin, kuten meikkipöytäni ja sen päällä oleva piianpeili, joista pöytä maksoi 13 euroa ja peili 20 euroa.

Pienempiin löytöihin kuuluu kuitenkin ihana Marilyn-peltikyltti, joka oli pakko saada, vaikka hintaa oli jonkin verran. Enää en muista paljonko. Myös kuvan korkkari-maljakko on kirpparilta. Samoin kolme Lomonosov-patsasta, samojedi, kettu ja borzoi. Samojedi oli hieman rikki, mutta piti se silti ostaa talteen. Maljakossa oleva ruusu taas ei ole kirppikseltä vaan ylioppilaslahjani.

Marilyn-teema jatkuu myös lehtitelineessä, joka maksoi muistaakseni 17 euroa. En tiedä mikä noissa olkapäissä on homman nimi, mutta kun siihen ei kiinnitä huomiota, on kuva aika hieno. Toisella puolella on toinenkin kuva, mutta se ei ole yhtä kiva.

Erilaiset kyltit ovat kirppisten parhaimmistoa, etenkin tuon kyltin sanoma on kosmebloggaajalle aiheellinen. Me varmaan aika monesti vähintään hymyillään hullunkiilto silmissä kosmeosastolla kun joku uutuuskokoelma ilmestyy tai uusi merkki tulee myyntiin... :D Niin joo ja on tuo venetsialainen naamiokin kirpparita, siitä mun on pitänyt tehdä fantasiameikkilookkikin, mutta se on vähän jäänyt.

Lasinaluset pääsivät myös keittiön hyllylle esille, koska ne ovat kuin pikkuisia kylttejä ja huusivat nimeäni kun näin ne. Etenkin kaksi keskimmäistä ovat kuin mulle tehtyjä.

Keittiössä on lisäksi pari muutakin kirppisjuttua, niistä maininnan arvoinen on tuo piirakkavuoka, joka tosin on vain koristeena, useimmiten kuitenkin kaapin uumenissa. Se on niin vanhan oloinen, etten uskalla sitä käyttää hajoamisen pelossa, mutta se näyttää vähintäänkin herkulliselta. Jack Danielsin peltilaatikko on myös kirppikseltä, muut tavarat hyvin pitkälti Tokmannista, paitsi tietenkin Johnnie Walker -laatikko ja kokiksen keräilypullo. En edes oikein tykkää kokiksesta, mutta koristetavarat ovat silti hienoja ja helpompia löytää kuin suosikkini Pepsin.

Lasisia paperipainoja bongailen mielelläni myös kirppiksiltä, koska ne nyt ovat ilmeisen kauniita. Tähän mennessä olen löytänyt neljä ja toivottavasti vielä löytyy lisääkin joskus.

Ja mitä olisi kosmebloggaaja ilman kosmetiikkalöytöjä. Varsinaisia meikki- tai ihonhoitotuotteita ostan äärimmäisen harvoin kirppiksiltä mahdollisen epähygieenisyyden vuoksi, ellei tuote sitten ole ihan uusi ja sinetöity. Tuoksut ovat kuitenkin suht turvallisia ostaa, joten niistä on tullut ostoskoriin Diorin Hypnotic Poison, ilman korkkia tosin, mutta maksoi 2€ niin ei haittaa. Chanelin Chance oli vähän arvokkaampi, mutta aivan täysi ja Kenzon Flower lähti muistaakseni 5 eurolla. Keräilen miniatyyrituoksuja ja niitä on löytynyt Karl Lagerfeldin Sun Moon Stars, Chloen Narcisse ja Elizabeth Ardenin Red Door.

Kiertelettekö kirppiksiä ja oletteko tehneet löytöjä?

Kesän suosikit

Kesä on piakkoin ohi, tosin säiden puolesta vasta alkamassa. Ei uskoisi, että on elokuu, kohta syksy ja mittariinkin tulee yksi vuosi lisää. Iik! Mutta koulut ovat alkaneet ja sen olen yleensä katsonut kesän loppumiseksi. En tee blogiin kuukausittaisia suosikkipostauksia, mutta nyt ajattelin nostaa muutamia suosikkeja, jotka ovat olleet tänä kesänä kovassa käytössäni.

Aloitetaan meikeistä. L'Orealin Superliner Perfect Slimin* vuoksi hylkäsin kestosuosikkini, geelirajaukset, koko kesäksi. En jaksa kikkailla siveltimien kanssa, kun Perfect Slimillä saa täydellisen rajauksen lähes yhdellä vedolla. Ja tarraa luomiin tiukasti! Kesti Ruisrockissa 13 tuntisen päivän paahteessa liikahtamatta mihinkään. Silti helppo poistaa. Täydellisyyttä.

Cliniquen Stay Matte on tähän asti paras kokeilemani meikkivoide ongelmarasvaiselle iholleni. Peittää tarpeeksi ja pysyy hyvänä pitkään. Ei se täydellinen ole kestoltaan, mutta kokeilemistani parhain. Te lukijat suosittelittekin useita varteenotettavia vaihtoehtoja seuraavaksi testattavaksi, pitäisi vain käydä sellaisessa paikassa, jossa livenä saisi kokeilla sopivan sävyn tai saada näytteen. Niin kalliita en sokkona uskalla netistä tilata. Siihen asti mennään Stay Mattella ja en ole juurikaan muihin meikkivoiteisiin koskenut koko kesänä.

Olen koko kesän tykännyt huulilla sävyttävistä huulivoiteista huulipunan sijaan, koska ne ovat helpompia ja niissä on heikompi pigmentti, joten minä värikkäitä huulipunia vähän ujostelevana uskallan hullutella enemmän väreillä. Useimmiten huulille on päätynyt Oriflamen Very Me Colour Mania Balmit. Kivan värin lisäksi ne toki kosteuttavatkin loistavasti. Haluaisin kokeilla myös Lumenen Natural Code Candy Smile -huulirasvoja ja tekin niitä pyysitte kommenteissa. Toistaiseksi niitä ei kuitenkaan kaupungissani myydä ja en netistä halua tilata, koska haluan nähdä sävyt livenä ennen valintaa. Kysyin jopa Lumenelta milloin niitä mahdollisesti tulisi, muttei sitä sanottu. On se kumma kun suomalaisia tuotteita ei saa suomesta muualta kuin isoista kaupungeista. Ehkä niitä tänne tulee sitten joitain viimeisiä jämäeriä Tokmannin alelaariin joskus, kun ketään ei enää kiinnosta lukea niistä blogissa... *rant over*

Toinen festariluottokaveri oli Basidermin Oil Control Daily Moisturizer*. Suojakertoimellisena laitoin sen aina meikin alle, eikä naama palanut kuin nenästä pikkuisen Ruissin aurinkoisimpana päivänä eli lauantaina. Kehon suojasin Ultrasun*-voiteella ja vaikken sen glitterpläjäyksestä tykkää edelleenkään niin festareille se sopi. Tosin decoltee paloi, laitoin sitä ehkä liian ohuelti. Mutta muuten miellyttävä ja tahmaamaton voide, joka suojaa tarpeeksi noin alhaisella kertoimellakin.

Tuoksuista suosikkini oli Oriflame Solar. Hedelmäinen tuoksu on kuin kukkaisempi versio Escadan lukuisista kesätuoksuista ja tarpeeksi kevyt, että sitä voi huiskia päälleen kaksi-kolmekin suihkausta huoletta. Keveyden takia kesto ei toki ole mikään parhain, mutta sitten vain laitetaan lisää jos tuoksu haihtuu. Minulle tuo tuoksuu ihan kesältä ja on juuri sopiva sekoitus kukkaisuutta ja hedelmäisyyttä, ei överiannostusta kumpaakaan lajia, joten tuoksu säilyy samalla raikkaana. Sopii joka paikkaan, on tarpeeksi asiallinen virallisempiin juttuihin, mutta kuitenkin leikkisä kesän rientoihin

Toinen ihan kesältä tuoksuva oli The Body Shopin Virgin Mojito, josta olette varmaan lukeneet kyllästymiseen asti ympäriinsä. Hypetys on ihan aiheellista, joten kerta kiellon päälle vielä. Hyvin harvoin innostun TBS:n kausituoksuista, mutta tuo on aivan parasta. Toivottavasti sitä tulee joskus myöhemminkin vielä myyntiin, koska sitä jään varmasti kaipaamaan kun nuo ostamani tuotteet loppuvat.

Löytyikö joukosta tuttuja tuotteita ja mitkä ovat olleet sinun suosikkejasi tänä kesänä?

*Tuote saatu

Vinkkejä raskaille luomille, osa 3

Erityisen hyvin meikkiohjeista on aina syöpynyt mieleen raskasluomisille ja pienisilmäisille tarkoitettu ohje, jossa kielletään alarajaukset hyvinkin jyrkästi. Osittain se on tottakin, mutta tietyin ehdoin myös näille silmätyypeille sopii alarajaus.

Totta väitteessä oli se, että monen harrastama musta sisärajaus ja hyvin ohut ja kova alarajaus todella pienentää silmää reippaasti. Samalla se tekee ilmeestä väsyneemmän ja jotenkin myös kovemman ja vihaisemman näköisen. Ylipäätään ihmisissä on melko pieni prosentti niitä, joille sellainen oikeasti sopii arkena, juhlameikkiin se tosin voi tuoda sen tarvitseman intensiivisyyden joskus.

Vasemmanpuoleisessa silmässä taas alarajaus on tehty "oikein". Mustan sijaan on valittu pehmeämpi ruskea ja rajauksesta on tehty melko leveä ja utuinen. Yhdistettynä nudeen sisärajaukseen, se suurentaa silmää ja kirkastaa katsetta. Nude kajal huijaa silmää laajemman näköiseksi ja luonnollisen näköinen ruskea alarajaus saa optisesti näyttämään siltä, kuin silmän raja alkaisi vasta siitä, koska punertavaa vesirajaa ei ole.

Joten kipin kapin pyyhkäisemään mustat kajalit pois ja nudea tilalle. Sitten kovan alarajauksen häivytys pehmeämmäksi siveltimellä tai vaikka pumpulipuikolla jos ei muuta ole. Kova musta leviää pehmeämmäksi harmaaksi.

Ja niin vahinko on korjattu ja silmä suureni ja kirkastui kummasti, vaikka mallimeikissä rajaukset ovatkin eri väriset.

Wellness: Kuningattaren kakku

Päästäänpä viimein aloittamaan tämä Wellness-reseptiosio. Näitä on vähän työläämpi tehdä, koska on hankittava ainekset ja sitten oltava sellainen päivä, että ehtii tehdä ja kuvatakin sen ruuan. Ja vaikeuksia omalla kohdallani tuovat myös allergiat, koska olen allerginen miljoonalle asialle. Osa kirjan resepteihin tarvittavista aineksista on myös sellaisia, ettei niitä täällä pienessä kaupungissa välttämättä edes myydä. Niin kuin yhteen reseptiinkin tarvitsi paksoita, sellaista ei varmaan saa sadan kilometrin säteeltä ollenkaan. Mutta yritän poimia kirjasta reseptejä, joita voin syödä ja joihin saa aineksia helposti. Joissakin ehkä vähän soveltaa ja korvata aineksia toisilla.

Tällainen siitä pitäisi tulla

Ensimmäisenä niistä otetaan Kuningattaren kakku, jonka resepti kehiteltiin ihan oikeaa kuningatarta, Silviaa, varten kun hän vieraili siellä Igelösassa. Valitsin näin kesäksi makean jälkiruokareseptin, koska terveellisiä jälkiruokia on monesti vaikea löytää. Etenkin kun olen allerginen mantelille ja hunajalle ja mitä olen netistä näitä terveellisempiä reseptejä tutkiskellut, sekä kaupan valmiita tuotteita katsellut, niin vähintään 75% niistä sisältää jompaa kumpaa tai molempia. Kaikki on aina tehty mantelijauhoon ja makeutettu hunajalla. Tai jos niitä ei ole niin vähintään on jotain muuta pähkinähörhellystä. Minulle moinen tietäisi sairaalareissua.

 Kakun resepti on suhteellisen terveellinen, koska siihen ei tule kuin kuitu- ja proteiinipitoista shakejauhetta, kananmunia, jogurttia ja sitruunaa. Silti se näyttää aivan kunnon kakulta.

Tarvitset:

Kakkuun tarvitaan siis kokonaisuudessaan hyvin vähän aineksia. Käytin sitruunan sijasta limeä, koska unohdin ostaa niitä ja en halunnut sen takia lähteä kauppaan taas.

Kakku tehdään perinteisellä tavalla eli melko yksinkertaisesti. Kananmunat vatkataan vaahdoksi, sen jälkeen lisätään muut aineet varovasti ja sekoitetaan, kunnes ne ovat juuri ja juuri sekaisin.

Sitten vain koko hoito 24cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan tai omana vinkkinäni sen voi laittaa pienempäänkin, jos haluaa paksumman kakun. Kakkua paistetaan 180 asteessa 45-55 minuuttia. Kypsyyttä voi kokeilla hammastikulla/veitsellä/vastaavalla, kakku on kypsä kun siihen työnnetty väline tulee puhtaana ulos.

Paistumista odotellessa voit valmistaa marjoista kastikkeen. Soseuta marjat, siivilöi siemenet pois ja se on valmista. Ohjeesta poiketen mukaan voi laittaa myös sokeria jos välttämättä haluaa. Laitoin terveellisyyden nimissä steviatippoja, koska käytin mustikoita ja punaherukoita, joten makeus vähän tasaa jälkimmäisten kirpeyttä. Voit kuitenkin käyttää siihen ihan mitä marjoja haluat tai miksei hedelmiäkin.

Yksinkertainen ja terveellinen kakku on valmis. Kelpaa vaikka kuningattarelle!

Kakku ei toki oikealle kakulle aivan vedä vertoja, mutta sopii raikkaaksi ja kevyeksi kesäkakuksi. Jos pitää Wellness Shakeista ja on tottunut niiden makuun, tykkää varmasti tästäkin. Oma kakkuni ei ole aivan niin kuohkea kuin kuvan kakku, en ehkä jaksanut vatkata munia tarpeeksi paljon ja toki ammatikseen näitä vääntävät muutenkin hallitsevat tuon leipomisen paremmin. Näin ensikertalaiseksi onnistuin mielestäni kuitenkin hyvin.

Missään ei ilmoitettu kakun kaloreita, mutta jos alkeellisilla taidoillani sen yritän laskea niin:

1 kauha shakea = 70kcal
Kananmuna x4 = 300kcal
Jogurtti = 280kcal
Limemehu = ~10kcal

Yhteensä 660kcal/kakku -> 55kcal/annos(12 annosta)

Toisena kakkuohjeena kirjassa on suklaakakku, ehkä teen sellaisenkin tässä joskus. Mutta seuraava osa on melko varmasti ruokaohje. Hain myös mukaan Oriflamen järjestämälle Wellness-kurssille ja jos minut valitaan mukaan niin toivottavasti saan vielä asiantuntevampia vinkkejä ja tietoja kehiin. :) Kiinnostavatko tällaiset terveellisemmät ruokaohjeet?

Lähde: Wellness Keittokirja

Love Nature Raspberry

Uusimpia tulokkaita Oriflamen Love Nature -sarjassa ovat Raspberry-tuotteet. Niitä on kolme ja ne on suunnattu kaikenikäisille, erityisesti normaali-ihoisille. Oma ihoni on ongelmarasvoittuva, mutten silti voinut vastustaa näitä. Sarja on kehitetty pitämään iho upeana ja ravittuna kuumimpina kesäkuukausinakin, joten kyseessä on kesäinen, hieman kevyempi tuotesarja. Kaksi tuotteista on Oriflamellekin ihan uusia koostumukseltaan.

Revitalising Mousse Cream (12€)

Kasvomousse oli minulle se kaikkein kiinnostavin koostumuksensa ansiosta. En ole kokeillut aikaisemmin moussemaista tuotetta miltään merkiltä ja Oriflamellekin mousse on ensimmäinen laatuaan. Kasvovoiteessa on paljon antioksidantteja ja se lupaa kosteuttaa ja suojata ihoa. Voiteessa on vadelmauutetta, joka on C-, E- ja B-vitamiinirikasta tehden ihosta pehmeän ja kirkkaan. Kosteuttavana ainesosana on lisäksi sheavoita. Moussessa ei ole suojakerrointa, joten se sopii niin päivä- kuin yövoiteeksikin. Ihan kuivimmille ihoille voiteesta tuskin on apua, koska se lupaa vain kevyen kosteutuksen.

Purkin avatessa ilmoille lehahtaa huumaavan hyvä, makea vadelman tuoksu. Ei ollenkaan sellainen pistävän kirpeä, josta en pidä yhtään. Tätä tuoksuttelee mielellään ja tekisi mieli melkein maistaa. Etenkin kun koostumus tosiaan on paksun moussemaista, mikä vielä vahvistaa halua nuolaista. Iholle voide levittyy pehmeästi ja paksun koostumuksen ansiosta hyvin pieni määrä riittää. Mousse imeytyy nopeasti ja jättää ihon silkinsileäksi ja kosteutetun tuntuiseksi. Silti rasvattoman näköiseksi ja mattapintaiseksi, kuin mitään voidetta ei olisikaan. Voiteen olemassaolosta muistuttaa ainoastaan hento tuoksu, joka säilyy iholla jonkin aikaa. Ei ala rullailemaan, joten sopii hyvin meikin allekin. Tämä nousi suosikikseni sarjasta näin kesällä, talveksi melko varmasti joudun vaihtamaan hieman kosteuttavampaan ihoni pintakuivuuden vuoksi.

Revitalising Face Scrub (9€)

Toinen Oriflamellekin uusi tuote on kasvokuorinta. Kuorintojen suurkuluttajana se oli minulle toivottu uutuus, etenkin kun Oriflamella ei juuri enää kasvokuorintoja ole. Pian taitaa astua voimaan jokin säädös, jonka vuoksi niitä muovirakeita ei saa kuorinnoissa olla, joten tässä kuoriminen tapahtuu täysin mantelinkuorirakeiden avulla. Kuorinta on geelimäistä ja siinä on pieniä rakeita keskiverto määrä. Ei hurjan paljon, mutta tarpeeksi kuitenkin. Geelissä on myös sama huumaava tuoksu ja vitamiinipitoinen vadelmauute, kuin voiteessakin. Kuorimisteho geelissä ei ole paras mahdollinen, tykkään eniten hiekkamaisista kuorinnoista, joten tässä rakeita on makuuni liian vähän. Ahkerasti rakeita iholla pyörittelemällä ihosta tulee kuitenkin kirkas ja sileä. Hellävaraisuutensa vuoksi uskoisin etenkin herkkäihoisempien tykkäävän tästä, oma norsunnahkani vaatii kovempia otteita.

Revitalising Face Wash (11€)

Geeliputsarissa ei ole juurikaan mitään uutta tai ihmeellistä, mutta geeliputsarien ystävänä tilasin senkin seuraajaksi jokin aika sitten loppuneelle Freemanin putsarilleni. Geelien olen huomannut soveltuvan iholleni parhaiten ja ne ovat näppäriä jokapäiväiseen käyttöön jääneen kasvoharjan kanssa. Koostumus on geeliksi melko juoksevaa ja ohutta ja siinä on tuttuun tapaan sitä vadelmauutetta. Geeli lupaa puhdistaa tehokkaasti ja jättää iholle viileän raikkaan tunteen, sopii siis täydellisesti kesäksi. Freemaniin verrattuna geeliä tarvitsee hieman enemmän, noin tuplamäärän. Geeli ei juurikaan vaahtoa, mutta tekee ihosta puhtaan ja raikkaan tuntuisen kuivattamatta kuitenkaan. Ihoa ei kiristele juuri ollenkaan pesun jälkeen. Tuoksu on geelissä miedoin, lähes havaitsematon.

Kokonaisuutena pidin sarjasta kovasti etenkin tuoksunsa vuoksi. Moussevoide nousee suosikikseni muutenkin, kaksi muuta tuotetta taas ovat vähän lähempänä keskivertoa eli mukavia käyttää, mutta eivät nouse mitenkään suosikiksi. Oletko jo kokeillut?